Uupuminen

Lyhyet ja yksinkertaiset blogikirjoitukset pitävät lukijan parhaiten mukanaan. Mielenkiintoinen johdantokappale ja lyhyt, informatiivinen sisältö pitävät huolen siitä, että lukijasi palaavat takaisin.

Kukaan johtaja tuskin toivoo, että työntekijä jää pitkälle sairauslomalle mielenterveyssyistä. Ja silti nimenomaan mielenterveyssyyt ovat Suomessa suurin pitkien sairauspoissaolojen aiheuttaja. ️

Poissaolot lisäävät organisaation kuluja sekä suoraan että epäsuorasti, kun henkilöstö uupuu, työskentelee vajaateholla tekee mahdollisesti virheitä ja lopulta lähtee. 

Luin viime viikolla Ylen juttua mielenterveyden tukemisen merkityksestä työpaikoilla. Olen varma, että kaikki voivat allekirjoittaa sen, että ennaltaehkäiseminen olisi reagointia parempi, mutta käytännössä se onkin helpommin sanottu kuin tehty.
On helppo puhua mielenterveyden tukemisesta, mutta työarjessa sen toteuttaminen ei ole aina yksinkertaista. Vaikka johtotasolla olisi vankka tahto välttää henkilöstön uupuminen, silti niin voi käydä. 

Syitä voivat olla esimerkiks

Vaikeista asioista puhumisen haastavuus. Kukaan ei halua pilata bileitä tai saada hankalan tyypin mainetta.

Kiire tai sen tuntu.
Ongelmien juurisyiden tunnistamattomuus.
Tulospaineet.
Toimimattomat rakenteet, epäselvät roolit ja fokuksen puute.

Uuvuttavan työarjen sietäminen saattaa tuntua helpoimmalta vaihtoehdolta, mutta pitkään jatkuneena se kostautuu.

Minulle yksilön uupuminen tarkoittaa aina työyhteisön ongelmaa, jossa tulee hetkeksi pysähtyä ja kääntää katse organisaation käytäntöihin ja vuorovaikutukseen. ️

i